Ystävyyden mittaus

Ystävyys. Se on ihmisten välinen suhde ja se on tunnetila. Se on yhtälainen tunnetila kuten on rakkaus, kaveruus, viha, kateus tai turvallisuus. Yhtäkään näistä ei voi mitata oikeastaan mitenkään. Kuka rakastaa toista enemmän tai vähemmän? Onko rakastavaisten rakkauden taso aina tismalleen sama? Ja sama pätee toisinpäin, onko vihamiesten vihanpito aina samansuuruista? Kenellä on turvallinen olo milloinkin ja missä? Kuka kadehtii ketäkin ja niin edelleen.

Ystävyys ihmissuhteena sijoittuu johonkin rakkauden ja kaveruuden välille. Se on läheisempää kuin kaveri mutta siitä puuttuu rakkaudenpalo. Mutta kuinka paljon sitä läheisyyttä pitää olla, että kaverista tulee ystävä? Ja kuinka paljon sitä läheisyyttä ei saa olla, ettei se iske rakkauden kipinää? Ja ennen kaikkea, onko ystävyyssuhde aina tasavertainen? Onko kaikki sinun ystäväsi, ystäviä vai kavereita sinua kohtaan?

Meidän ihmisten väliset suhteet herättävät monia kysymyksiä siitä, että kuka on kellekin mitä. Varsinkin kun niitä ei saata mitata mitenkään. Kuinka helppo maailma olisikaan, jos ystävyydellekin olisi joku hinta. Aamulla katsoessasi ystävyystilin saldoa huomaat, että oletkin hieman ystävyyttä velkaa toiselle ja menet ja vaikka halaat häntä, ja niin olisi velka kuitattu. Toisaalta, kuinka tylsää elämämme silloin olisi? "Halaa minua koska olet sen velkaa!", ei ainakaan tunnu kovinkaan ystävälliseltä kehotukselta.

Jos edes yritämme tarkastella ystävyyttä perinteisen sudenpentujen esimerkki ystävyydenosoitusmallin mukaan, eli toisen auttaminen kadun yli. Sitähän on kaikki akkarit täynnä, kun sudenpentujen pitää saada vielä yksi ystävyydenosoitus aikaiseksi, että saavat taas yhden urhoollisuus mitalin, etsivät he jonkun vanhuksen, jonka saattavat kadun yli. MUTTA, mitäpä jos tämä vanhus ei tahdokaan kadun yli? Tai entäpä jos hän nykymaailmamme normien mukaan profiloikin itsensä paljon nuoremmaksi ja ottaakin pikku sudenpentujen avuntarjoukset loukkauksena? Kuten todettua, on ystävyyden mittaaminen mahdotonta. Se mikä toiselle on ystävyydenosoittamista saattaa toiselle olla loukkaus.

Edellisen kadunylitys esimerkin lopputulema onkin, että mitäpä jos se ystävyys onkin sitä, että me huomaamme tuon vanhuksen ylittämässä katua. Tyrkytimme apujamme tai emme, me silti tiedostamme hänet. Ja sikäli mikäli hän apua pyytää, olemme valmiita sitä antamaan. Olisiko siinä laskukaava ystävyydelle? Muiden huomioiminen ja avunpyyntöihin vastaaminen. Tosinkaan se, että auttaa mummoa ylittämään katua ei varmastikaan vielä lasketa ystävyyssuhteeksi, mutta voi ainakin olla hyvä alku.

Olinpa sinulle: rakas, ystävä, kaveri, toveri, tuttu, hemmo, kumppani, frendi, amigo, tuttava, kaiffari, kamu, naapuri, seuralainen, tvstä tuttu, tai muuten vain joku vastaantulija, tiedäkin että minä huomaan sinut. Toivottavasti se merkitsee sinulle yhtä paljon kuin se merkitsee minulle.

Hyvää Ystävänpäivää.