Ystävät

Hyvää Ystävänpäivää.

Hyvät ystävät on kuin ruoste elämän raudassa. Sitä ei saa rahalla, lainaamalla tai edes istuttamalla. Se tulee ajan ja olosuhteiden mukana. Puhdas rauta on pinnaltaan kaunis, mutta kysymykseen mitä se on kokenut, on vastaus mitä luultavammin: tuskin mitään. Todella ruosteinen rauta sen sijaan on kokenut ja paljon. Sille on muodostunut suojaava ystäväkerros ruosteesta ja enään elämän sateet eivät sitä pahemmin haittaa. Toki, voihan raudankin suojata ruostetta vastaan, mutta vaikka kuinka pyrit kääntämään selkääsi maailmalle, löytää joku ruostetäplän pinnaltasi. Kun lopetat itsesi tervaamisen ja annat rautasi olla oma itsesi, löytää sinun ruosteesikin sinut. Mitä vähemmän rautaasi peittelet sitä enemmän ystäviä sinulla on. Ruostettakin on muutamaa sorttia kuin ystäviäkin. On sitä pinta pölyä joka vaihtuu sateiden mukana. Sitten on sitä hieman tiukemmassa olevaa korroosiota joka vaatii jo hieman teräsharjaa ja rankempaa pyyhkäisyä irrotakseen. Ja sitten on sitä ruostetta joka on raudassa kiinni hamaan maailmanloppuun asti. Se on osa sitä rautaa. Osa sinua. Älä ikinä peittele rautaasi vaan anna sen ruostua. Mutta älä myöskään vaali pintaruostettasi, anna sen valua rankka sateiden mukana maahan.

Hyvää Ystävänpäivää!