Wilko Johnson

Wilko Johnson, syntymänimeltään John Wilkinson on ollut itselleni yksi perusmuurin harkoista, mitä tulee taiteeseen ja kulttuuriin, jota kulutan. Wilko oli ilmiömäinen kitaristi, joka oli mukana perustamassa brittiläistä pubirockin ja rhythm'n'bluesin järkälettä nimeltään Dr. Feelgood.

Dr. Feelgood on ollut tiennäyttäjänä myös brittipunkille ja semmoisille pikku bändeille kuin Sex Pistols, The Damned ja The Clash, vain muutaman mainitakseni. Ja eittämättä varmasti Wilkon osallisuus Dr. Feelgoodiin on ollut osasyynä juuri punkin nousuun 70-luvun puolenvälin tiennoilla. Wilkon energinen "sähköjänis" olemus lavalla on varmasti iskenyt pieniin Johnny Rotteniin ja Joe Strummeriin.

Edestakaisin lavalla, kitaranjohdon varassa "ankkakävelyllä" poukkoileva rytmikitaristi, joka soitti niin riffeja kuin sooloja, tyhjä katse silmissään vahtien yleisöään, on Wilko ollut jotain ennennäkemätöntä silloin, ja on edelleen jotain mitä harvoin näkee.

Dr. Feelgood perustettiin vuonna 1971 ja ensialbumi tuli ulos 1975. Ihan kauheasti ei pojat aikailleet, kun lähdettiin ensimmäisille ulkomaan keikoille, minnekäs muualle kuin Suomeen samana vuonna, kun esikoisalbumi julkaistiin. Kiertue sisälsi keikat Helsingissä, Riihimäellä ja Oulussa. Näistä keikoista löytyy vieläkin videoita Youtuben kätköistä.

Vaikka Wilko ei ollut mukana Dr. Feelgoodin kokoonpanossa kuin muutaman ensimmäisen albumin verran, on hän silti laulaja Lee Brilleaux'in kanssa bändin tunnetuimmat jäsenet.

Tämä siitäkin huolimatta, että Lee'n kuoleman jälkeen vuodesta 1994 asti, bändissä ei ole ollut yhtäkään alkuperäisjäsentä. Lee'n toive kuolinvuoteellaan oli, että Dr. Feelgood'ia ei saa pysäyttää ja siitä ovat nykyinen kokoonpano pitänyt huolen, viimeisin albumikin tuli ulos vasta tämän marraskuun alussa.

Vuonna 2013 Wilko sai lääkäriltä musertavan diagnoosin, hänellä todettiin haimasyöpä ja samassa kerrottiin, että hänellä on vain kymmenen kuukautta elinaikaa. Uutinen on ollut totta kai musertava, mutta mies hyväksyi tilanteen ja keskusteli moneen kertaan viikatemiehen kanssa. Hän jopa kieltäytyi kemoterapiasta.

Olen kuullut sanonnan, jonka mukaan "mikään ei ole vaarallisempi kuin mies, joka tietää kuolevansa" ja sen Wilko pisti toteen. Mies, jolla oli jo ennestään rauhaton sielu, repesi kaikista henkseleistään ja lähti viimeiselle kiertueelleen, jättämään hyvästit maailmalle. Kun Wilkon elinajanodote oli jo jatkoajalla, iski hän päät yhteen Roger Daltrey'n kanssa, joka on tuttu semmoisen bändin kuin The Who keulakuvana. He päättivät levyttää yhden albumin Wilkon viimeisinä päivinä. Miehet siis kirjaimellisesti tekivät päätöksen, että ovat studiossa niin kauan kunnes albumi on valmis tai Wilko kannetaan jalat edellä ulos.

Kuinka ollakaan, albumi valmistui ennen Wilkon loppua ja onkin juuri sitä mitä voi odottaa, kuolevan miehen kädestä luotua taidetta, josta voi aistia sen lopun lähenemisen tiedostamisen, kun ei ole enää mitään esitettävää tai anteeksipyydettävää.

Suosittelen tutustumaan, jos et sitä ole vielä jostain syystä tehnyt.

"Going Back Home"-albumin julkaisun jälkeen valokuvaaja Charlie Chan ihmetteli 67-vuotiaan, syöpädiagnoosin ja yliajalla olevan kitaristin hyvää kuntoa ja ohjeisti Wilkoa menemään uudelleen lääkäriin. Mies sai uuden diagnoosin, jossa kerrottiin, että syöpäkasvain voidaan leikata, mutta leikkaus olisi raskas operaatio, jonka onnistuminen olisi epävarmaa.

11 tuntia kestäneen leikkauksen lopputulos oli se, että miehestä poistettiin noin kolme kiloa painanut syöpäpesäke. Parantumisen jälkeen Wilko teki sen mitä muutkin uransa lopettaneet artistit, eli jatkoi musiikkiuraansa ja teki myös roolisuorituksen Game of Thronessa neljän jakson verran ilman vuorosanoja, esittäen mykkää pyöveliä.

Wilko Johnson kuoli viime maanantaina 21.11.2022 kotonaan 75-vuoden iässä.

Mies oli myytti ja legenda, mutta jotain ajastamme kertoo se, että nykyään R'n'B mielletään ennemminkin Rihanna'an tai Doja Cat'tiin ja että keltaisen lehdistön otsikot Wilkon kuolemasta olivat tyyliä "Game of Thrones tähti on kuollut".