Vittuilusta olympialaji?

Vittuilu on taitolaji. Siis pelkästään "olet kusipää" on niin tökerösti kasattu arkumentti että sen kohdetta alkaa korkeintaan vituttamaan ainoastaan se, ettei ole paremman ivan väärti. Tähän ei tarvitse kuin vastata että "kirjoitatko ite oman matskusi" ja alkuperäisen herjan heittäjä on jo oransseilla kierroksilla.

Minusta paras vittuilu on sitä jonka kohde ei välttämättä edes ymmärrä vittuiluksi. Kun jollekin voi heittää jotain niin nerokasta että vie toista kuin litran mittaa markkinoilla, niin voi jo omassa mielessään sovitella "ivaaja julman" kruunua päähänsä. Tottakai vittuiluakaan ei tule harjoittaa kaikkia kohtaan, vain heitä jotka sen ansaitsevat: kusipäät ja hyvät ystävät jotka sen kestävät.

Olen myös sitä mieltä että vittuilusta ei tule tehdä mitään suurempaa showta, kuten nyt luojan kiitos melkein jo unohtunut Roustaus. Siinähän ideana on nimenomaan se että mennään vittuiltavaksi. Muut vieraat sitten siinä vittuilevat juhlakalulle kilpaa ja tämä on viihdettä. Oma mielipiteeni on että kyseessä on yksi maailman historian kiusallisimmista tapahtumista. Näitä kun on telkkarista katsellut, olen tullut siihen tulokseen etten ikinä mene katsomaan yhtäkään paikan päälle.

Itse juhlakalu on kiusaantunut kun niitä oman elämän kiusallisimpia hetkiä kaivellaan yleisön edessä ja yleensä nämä vittuilijatkaan eivät ole mitään lahjakkuuksia asiansa kanssa. Mitä varmimminhan sitä pelaa kun kaivaa sen kipeimmän muiston ja nostaa sen pöydälle. Eihän siitä edes tarvitse keksiä mitään jos joku on saanut huumetuomion tai avioliitto ei ole kestänyt edes vuotta. Tämä on ilkeää ja näissä unohdetaan se roastin alkuperäinen idea osoittaa kunnioitusta roastattavaa kohtaan.

Jos siis joskus päädyt heiluttelemaan sanan säilää, muista pitää herrasmies säännöt-hengissä, sillä niin vittuilussa kuin roastaamisessa on sama laki kuin poliisin kohtaamisessa, "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää myöhemmin sinua vastaan". Älä siis iske vyön alle ellei itselläsi ole kaapit puhtaana luurangoista.

Sen lisäksi kunnon vittuilijahan pystyy vittuilemaan ihan mistä vain. Edellä mainitut huumetuomiot ja epäonnistuneet aviot ovat aidolle vittuilijalle aivan liian helppoja. Tosi vittuilija pystyy heittämään herjaa jopa niistä asioista joista toinen on ylpeä. Mittava ura yhden työnantajan alaisuudessa tai useampi eri työkokemus niin alalta kuin alalta ovat yhtä päteviä vittuilun aiheita. Kuten on pitkä liitto tai villi poikamies elämäkin.

Se aito suomalainen vittuilu on minusta aineettonta maailmanperintöä siinä missä joku karjalanpiirakkakin. Kunnon herjan heitto illan vietossa keventää tunnelmaa ja päästää mukavasti höyryjä. Vittuilun pitää olla rehellistä rakastamista. Sen pitää olla totta ja niin sanotusti pudottaa kohde takaisin maanpinnalle. Ensi kerralla siis kun joku tulee vittuilemaan niin älä hämäänny siitä että sinulle vittuillaan, vaan tarkastele sitä että miten sinulle vittuillaan? Onko vittuilija oikeasti asiansa tasalla vai heiluttaako tuuli vain huulija?