Tasapaino

Uskon, tai oikeammin luotan tasapainoon. Minun mielestä siis kaikella on vastapainonsa ja näin ollen harmonia saadaan kun kaikki on tasapainossa. Siis tarkoitan tätä tasapainoa että miksi meillä on hyvää ja pahaa. Miksi toiset ihmiset miettivät ja tutkivat maailmankaikkeutta, samalla kun toiset tuskailevat kengännauhojensa kanssa.

Se miksen vain usko tasapainoon on se yksinkertainen syy että tasapaino ei ole vain uskon asia. Se ei ole vain että toivotaan parasta, vaan se on lähes varma. Jos sinulla on 6 hyvää päivää viikossa, on hyvällä todennäköisyydellä seitsemännen oltava kuin lapion isku kasvoihin. Jos taas sinulla on liuta hyviä ystäviä, on vähintään yhden oltava todellinen selkään puukottaja. Jos lasket suksilla mäkeä tuhat kertaa onnistuneesti ja kerran kaadut sairaalakuntoon ollaan edelleen tasapainossa. Suurin osa on hyvää mutta yksi on todella paha.

Tasapainon voi löytää ihan kaikesta. Jopa kuuluisasta Murphyn laista, "jos jokin voi mennä pieleen niin se menee pieleen". Kun tuota lakia sovelletaan johonkin suureen tapahtumaan, vaikkapa johonkin juhlamessuun, joka vaikkapa päättyy siihen että juhlakalu kuolee kaatuvan valomaston alle. Voidaan lohduttoman lopputuloksen jäljiltä kuitenkin todeta, että ihan kaikki muu toimei kuten piti. Vieraat olivat ajoissa ja tunnelma katossa, kunnes tuo yksi onneton valomasto kaatui draagisesti.

Jokaisessa ihmisessäkin on oma tasapainonsa. Toiset ovat fiksumpia ja toiset kauniimpia. Nämä ovat vain meidän ihmisten ominaisuuksia joihin voi vähän tottakai vaikuttaa. Uskon siltikin että mikäli ihminen tavoittelee enemmän ulkoista kauneutta, on sisäinen unohtunut hoitaa kuntoon. Perus meikkausta voisi näin verrata lieviin valheisiin kun taas tarpeeton kauneusleikkaus on varsinainen petos.

Tasapaino on myös perusteena oikeaan uskontoon, Karmaan. Kun teet hyvää, saat palkkion. Kun teet pahaa sinua rankaistaan. Todella yksinkertaista ja jopa toimivaa. Tosin joku voisi sanoa että miten ne asiat muka tietää sen, että kuka on tehnyt hyvää ja kuka pahaa, mutta kun tässä se koko idea unohtuu. Ne asiat kun eivät todellakaan tiedä sitä, vaan ihminen joka uskoo Karmaan osaa yhdistää sattumukset ketjuksi ja näin mielen sisällään soimaa itseään aina vain pienemmistä rikkeistäänkin ja kasvattaa itseään paremmaksi ihmiseksi. Karmaan ja tasapainoon uskominen on omasta mielestäni siis huomattavasti parempi, kuin uskoa että joku suuri jumaluus rankaisee tai palkitsee meitä tekemisistämme.

En haluaisi soimata ketään, varsinkaan ketää mieltä suurempaa, mutta ihanko oikeasti Jumala on luonnut meille tänne maanpäällisen paratiisin, jossa herkuilla ja levolla lihoa, lopulta kuollen pois. Ja pitääkseen itsensä kunnossa on kulutettava itseään? Näillä huomiolla antaisin kyllä maailman luomisen kruunun itse paholaiselle. Niin tai näin, on tässäkin sitä tasapainoa. Mikäli haluat terveen elämän on sinun rääkättävä itseäsi, mutta jos haluat nautiskella joka hetkestä on lankasi ohuempi ja hauraampi.