Tammen loppu?
Kun vanhempani menivät naimisiin reilu 30 vuotta sitten, he saivat häälahjaksi tammen taimen. Tuo taimi istutettiin nuoren parin rakenteilla olevan talon pihapiiriin. Häistä tasan 9 kuukautta myöhemmin synnyin minä.
Muistan miten pienenä poikana tammi houkutteli kiipeilemään, mutta ei ollut vielä kasvanut niin että oksat jaksaisi kannatella minua, saatikka että niiltä yltäisi tähtiä poimimaan. En siis kiivennyt tammen oksille vaan lupasin itselleni, että kiipeän tammeen, kunhan oksat minun painoni jaksavat. En vain lupausta tehdessäni ottanut huomioon sitä seikkaa, että kasvan samaan tahtiin tammen kanssa, ja niinpä kasvoin yli kiipeilyiän ennen kuin ehdin puunvalloittajaksi.
Vettä virtasi koskissa ja lapsuuteni koti jätettiin taakse, muttei kauas. Muutimme kun olin teini-iässä isäni lapsuuden kotiin, sukuni päätilalle, noin sata metriä rinnettä alemmaksi ja tätini perheineen muutti lapsuuden kotiini. Tammi siis säilyi suvussa ja sen mailla.
Noin kuukausi sitten kun oli rajumpi myräkkä, oli tammenkin matka tullut päätökseen. Tuuli oli käynyt oksiin ja juuret, jotka olivat tavoittaneet suomalaisen peruskallion, nousivat maanpinnalle. Ei siis ollut muuta mahdollisuutta kuin kaataa tammi kokonaan. Tätini mies, vaikka onkin kova polttopuiden tekijä, sanoi heti, että tammi kuuluu meille ja me saamme tehdä sille mitä haluamme. Ja tietystihän sillä hetkellä se tuntui jotenkin pahalta alkaa miettimään tammen jatkokäsittelyä, vaikkakaan siihen ei sen suurempia tunnesiteitä syntynyt. Enhän lapsuudessani saanut siihen kiivetä. Minulle aikanaan tammi oli vain jalkapallo maalin toinen tolppa omenapuun ohella. Mutta ennen minua, nuori pari sen istutti merkiksi rakkaudestaan. Sen piti kasvaa ikuisuuden.
Päätimme kuitenkin isäni kanssa, että tammi on, vaikka onkin varsin oksainen, liian arvokas polttopuiksi. Niinpä muutama viikko sitten kävin karsimassa tammen rungon oksista ja oksat risuista. Kaikki säästettävä puu kantoa myöden tuotiin vanhaan puuliiteriin tähän päätilalle. Ja tänään sitten aloitin runkojen kuorimisen kuivumista silmällä pitäen. Vaikka rungot ovat käyriä ja oksaisia, ei tammen tarina pääty tähän. Vielä en osaa sanoa mitä tammesta tulee. Tuleeko siitä joku huonekalu, käsijohde kaiteeseen vai kasa puukonkahvoja.
Tulee tammesta mitä vain, on sen tarinassa paljon hienoja yksityiskohtia. Häälahja, pihaleikit, kiipeämisen odottelu, muutto, suomalaiseen peruskallioon törmääminen, myrskyn voima ja tulevaisuuden suunnittelu. Vaikka tammi ehti vain aikamiehen ikään, on tämä vain yhden jakson päätös ja toisen alku. Nyt tammi odottelee jopa vuosia, kunnes saavuttaa oikean kuivuuden, jotta siitä voidaan aikanaan tehdä jotain käypää.
Kirvesmiehelle tarina alkaa vasta siinä vaiheessa, kun runko on nurin.