Sukupuolellinen vai puoleton?

Tiedän varsin hyvin, että minut luetellaan jo muinaismuistoksi, olenhan ylittänyt museorekisteri-iän. Tällä verukkeella pystyn selittelemään minun jo hyvin vanhentuneita käsitteitäni maailmasta sekä jo parhaat päivänsä nähnyttä ajattelutapaani. Vähän sama kuin meidän isovanhempamme kompuroivat digiverkossa, voin minä hyvällä omallatunnolla sanoa, etten ymmärrä nykymaailmasta tuon taivaallista. Yhtä huomaamattomasti kuin kotikylältäni on kadonnut kaikki palvelut pankeista poliisiasemaan, ja vanhukset ovat paikoitettuina netissä hoitamassa päivittäisasioitaan, on maailmasta hävinnyt ensimmäisiä asioita mitä olen ikinä oppinut, eli sukupuolet.

Tiedän että osaa aiheesta jauhaminen alkaa kyllästyttää, niin minuakin. Mutta osaa aiheesta meuhkaaminen ja uusien sääntöjen keksiminen ja läpi ajaminen ei kyllästytä. Sen lisäksi että olen hämmentynyt siitä, että perinteiset sukupuolet ovat hävinneet maailmasta, on niiden tilalle tullut liuta uusia ja mitä värikkäämpiä variaatioita sille, miten kukin itsensä profiloi. En edes tiennyt, että minullekin on joku oma hieno nimitys, nimittäin cis-mies.

Se mikä minua suuresti hämmästyttää tässä sukupuoli keskustelussa, on se, ettei sillä tunnu olevan selvää linjaa. Toisaalla sukupuolien määrä on lukematon ja kuka vain saa olla mitä vain, kun taas toisaalla sukupuolien määrää vähennetään, jotta olisimme kaikki saman arvoisia. Tähän on taas hyvin helppo hakea esimerkkejä kahdesta viime viikkoisesta uutisesta, jotka ovat täysin päinvastaiset toisiinsa nähden, mutta silti tismalleen saman suuntaiset minun normaalistani.

Ensinnäkin Jussi-gaalassa oli nyt ensimmäistä kertaa sukupuoleton palkintojen jako. Ei siis ollut erikseen mies- ja naispääosan Jusseja, vain parhaan pääosan Jussi. Itselleni tuli heti mieleen, että tämähän on silkkaa säästöä, kun kipsisiä patsaita tarvitsee valaa puolet vähemmän. Mutta pysyäkseni asiassa, on minusta päätös hieman ihmeellinen. Tietenkään näyttelijän työssä ei niinkään sukupuolella ole väliä, sillä näyttely vaatii vähän fyysisiä eroavaisuuksia. Siinä missä mies osaa sanoa vuorosanansa ja tuoda ne kehonkielellä katsojalle kokemukseksi, osaa sen nainenkin. Ja onhan meillä liuta naisia, jotka ovat esittäneet miesten rooleja ja päinvastoin.

Toisaalla kansainvälinen yleisurheiluliitto linjasi, ettei transnaiset voi kisailla naisten sarjoissa. Tästä on ollut aiemmin paljonkin polemiikkia, sillä vaikka sitä kuinka yritetään silotella, niin mieheksi kasvanut kroppa on nyt vain voimavaroiltaan erilainen naisen vartalon kanssa. Yksiselitteisesti mies nostaa enemmän kuin nainen.

Samalla naisten urheiluseurat ja sarjat voivottelevat sitä, ettei heillä ole samaa määrää katsojia kuin miestensarjoilla, eikä näin ollen maksettavat palkkiotkaan ole samaa luokkaa, koska ei ole mistä maksaa. Tämä koskee lähes kaikkia urheilulajeja, paitsi beach-volleytä. Yhdeksi huomioksi voikin helposti siis nostaa sen, että jälleen, minun mustavalkoisessa maailmassani, miehet katselevat urheilua. Naisten on helppo valittaa naisurheilijoiden aliarvostusta, mutta silti eivät käy matseissa seuraamassa otteluita.

Ymmärrän silti täysin, miksi transnaiset linjataan ulos naisten sarjoista, sillä jos heille sallittaisiin pelipaikat, olisi tulevaisuudessa meillä vain kaksi miesten urheilusarjaa, entisten ja nykyisten miesten. Sen sijaan kenenkään puheiden kynnystä ole ylittänyt transmiesten linjaaminen ulos miesten urheilusta, koska tässä ei ole mitään ongelmaa. Transmiesten menestys miesten urheilussa on vähäistä. Tai sitten se, että transmies menestyisi miesten urheilussa olisi meille miehille täysin oikein.

Sukupuolien välisten eroavaisuuksien takia, urheilussa ei tule koskaan tapahtumaan samoin kuin Jussigaalassa, eli miesten ja naisten sarjoja ei tulla ikinä yhdistämään yhdeksi ei-binääriseksi sarjaksi, koska miehet ja sellaisiksi syntyneet, tulisivat sitä dominoimaan.

Toinen ratkaisu tähän urheilun yhdenvertaistamiseen voisikin olla sitten perustaa oma urheilusarja transihmisille. Mutta tässäkin piilee sama nykyajanongelma, mikä nyt on saatu aikaiseksi, kun aletaan ongelmia hakemaan. Eli, perustetaanko kolmas urheilusarja vain transihmisille, vai pitäisikö perustaa kaksi sarjaa, transmiehille ja -naisille omansa? Vai pitäisikö suoraan perustaa kaikille maailman sukupuoli-identiteeteille omat sarjansa, kuten vaikkapa a-sukupuolisille?