Muttereidenpäivä

Hyvää naistenpäivää kaikille. Siis yksiselitteisesti ihan jokaiselle naiselle, lapselle, miehelle ja kaikille muillekin Telluksen tallaajille. Ilman naisia ei olisi meistä ketään.

Ollakseni rehellinen, kirjoitin aamupäivästä jo jonkun verran, mutta jotenkin se ei vaan osunut ja niinpä poistin koko tekstin ja aloin siivoamaan, näin hiihtoloman kunniaksi. Kun olin puunannut koko komean poikamiesboksini, iski nälkä ja... no asia johti toiseen ja niin minä päädyin päiväunille. Se oli vahinko eikä asialle voinut yhtään mitään. Mutta mullistavaa oli se, että kun heräsin kauneusuniltani, tippui puhelimeen viesti äkäiseltä naisihmiseltä. " OON ODOTTANUT KOKO PÄIVÄN ETTÄ SÄ PÄIVITÄT JOTAIN NAISTENPÄIVÄSTÄ FB".

Vaikka väitinkin vastaan, ettei nyt kirjoitusta irtoa, niin myönnän että tuon kaltainen palaute saa aikaiseksi ihmeellisiä pakkoliikkeitä ja niinpä nousin vuoteestani ja raahauduin kirjoituskoneen ääreen. Tosin oikeassa kirjoituskoneessahan olisi paperi, jonka olisin aamulla rutannut ja viskannut roskakoriin ja nyt suoristelisin sitä. Mutta kun nykyään kaikki on digiä ja poistettu teksti on tosissaan poissa, on aloitettava täysin alusta. Ja mitä siihen aloittamiseen tulee, olen päässyt jo näin pitkälle pääsemättä edes asiaan. Jottet sinä väsy enempää on siis minun aikani alkaa jorista jotain asiaakin.

Aina kun on joku merkkipäivä minä selaan sosiaalisetmediat läpi ja vastaan pärähtää toinen toistaan komeampia "tervehdyskortteja" ja "sitaattilauseita". Ja joka kerta minä menen ja koitan löytää myös jonkun hyvän sitaatin, jonka jakaisin muille. Googlettelen aikani ja oikeastaan aina petyn karvaasti. Ja silloin aika suurella todennäköisyydellä aloitan kirjoittamisen. Mikä kuvaisikaan paremmin omia ajatuksiani kuin oma kirjoitus?

Ja mitä taas tulee omiin ajatuksiini, niin tiedostan hyvinkin, että olen nykyajan mittareilla seksistinen ja setämiesmäinen. Minä kun olen jopa sitä mieltä, että miehillä ja naisilla on eroja. Voi mikä luolamies olenkaan.

Jos lyhykäisyydessään voisin pukea sanoiksi meidän eromme, niin sanoisin, että naiset ovat muttereita ja miehet ovat pultteja. Jos ottaa yhden molempia niin huomaa, että vaikka valmistaja on sama, metalliseos on sama, on niiden muoto aivan eri. Sen sijaan käyttötarkoitus on molemmilla sama, vaikka eivät toistensa tehtäviä voikaan ottaa. Molempien tehtävä, kun on pitää kiinni. Ja molempia tarvitaan, että toisesta olisi jotain hyötyä. Yksinäinen mutteri ei pidä kiinni ilman pulttia ja toisinpäin.

Voin siis hyvällä omalla tunnolla todeta, että naiset ovat yhteiskuntamme muttereita. Ne pitävät meidät pultit aisoissa ja koko paketin kasassa. Ja kuten tänäänkin, ilman mutteria ei tätäkään tekstin poikasta olisi luotu.

Ja hei pliis, älkää ottako pulttia... mä oon vaan mä.