Miten juhlia itsenäisyyttä?
Itsenäisyyspäivä. Eittämättä tärkeä päivä meille kaikille, jotka ymmärrämme tätä kieltä, jota nytkin kirjoitan.
Muistan silloin lapsuuden talvissa, miten en oikein edes ymmärtänyt Itsenäisyyden merkitystä. Muistan että silloin Itsenäisyyspäivä oli vain oikeastaan enemmän semmoinen joulunajan kynnys. Joulukuun ensimmäiset päivät eivät eronneet vuoden muista päivistä juuri muuten kuin sillä että sai avata joulukalenteria. Itsenäisyyspäivä sen sijaan oli ensimmäinen joulukuun pyhä ja jotenkin viritti siihen jouluntunnelmaan.
En tiedä mutta jotenkin kaikki oli vaan niin itsestään selvää. Itsenäisyys, suomen kieli, siniristilippu, presidentit, mummin letut ja mansikkahillo, kaikki mikä nyt mitenkään liittyi Suomeen. Toisaalta miksi olisinkaan siitä mitään tajunnut, ei ole millään tasolla lapsen asia miettiä Itsenäisyyttä, ja sitä mitä uhrauksia sen eteen on pitänyt tehdä. Ainakaan enää, kiitos heille, jotka uhrasivat nuoren elämänsä, jotta miellä olisi nyt mahdollisuus kertoa maailmalla, että olemme Suomesta, ja että muut tietävät missä meidän valtiomme sijaitsee.
Itsenäisen Suomen merkitys alkoi valottua, kun aikuistuminen alkoi. Ylä-asteella jo osasimme pukea puvun muiden luokan herrain kanssa Itsenäisyyspäivän juhlaan kouluun. Olkoot se minun ensiaskel Itsenäisyyden ymmärryksen tiellä. Yhtäkkiä sillä olikin merkitystä mikä lippu sinne salkoon vedetään ja millä kielellä akkarit luetaan. Jotenkin enää vanhuksetkaan eivät olleet vain mummoja ja pappoja, vaan heillä olikin pitkät ja suuret tarinat kerrottavanaan. Arvostus vanhempia sukupolvia ja heidän elämäänsä kohtaan otti suuria harppauksia eteenpäin.
No tottakai sitten armeijassahan se Itsenäisyyden tarkoitus ja merkitys, syyt ja seuraukset kirkastuivat. Siellä ymmärsi todella hyvin, että mitä se on rintamalla ollut. Mitä se on ollut, kun on ollut oma henki pelissä. Tietystikään se meidän harjoittelu ja "leikkisota" ei ollut mitään tosi tilanteeseen verrattuna. Muistan miettineeni kerran eräässä harjoituksessa, jossa ammuimme äkäisiä ilmapalloja, että kuinka kuumottava tilanne oli. Reilu 30 miestä, joilla kaikilla kovat piipussa ja vastassa on vaaleanpunainen ilmapallo. Siihen kun lisätään kertoimeksi se, että vastapuolella olisikin saman verran miestä, saman verran kutia piipussa ja kyseessä ei olisi harjoitus. Se on jotain, jonka ymmärtämiseen riittää se, ettei sitä oikeasti pysty edes ymmärtämään.
Vaikka viimeinen Mannerheimin ristin ritari on kuollut, on veteraaneja edelleen keskuudessamme, puhumattakaan heistä joihin sotamme, historiamme ja Itsenäisyyden pitäminen on jotenkin vaikuttanut. Heitä on vielä ja paljon, ketkä ovat eläneet nuo kauheudet meidän puolestamme. Ja me kaikki olemme noihin hirveyksiin jotenkin kytköksissä, jos ei muuten niin vähintään maksamassa kalleinta velkaa, jota voimme. Itsenäisyyttä emme saaneet ostamalla rahalla vaan siihen vaadittiin uhrauksia, suuria uhrauksia. Joidenkin tulevaisuuden suunnitelmat loppuivat rintamalle. Joidenkin kodit jäivät rajan taakse. Jonkun kihlattu ei ikinä palannutkaan lomille, joilla oli tarkoitus astella kirkon käytävää. Meidän historiamme vaati heidän tulevaisuutensa.
Ei ole mitään väliä, miten Itsenäisyyspäivääsi vietät, tärkeintä on että vietät. Ei ole väliä onko päälläsi puku tai Suomen pelipaita. Jalassa Reinot tai nahkakengät. Oli lautasellasi mikroburgeri tai vorschmack. Käytkö sankarihaudoilla vai sytytätkö vain ledikynttilän ikkunalle. Tärkeintä on, että vietät Itsenäisyyspäivää ja tiedät, että miksi sitä vietät.
Kiitollista Itsenäisyyspäivää