Minä?

Kuka minä olen?

Onko sillä edes kaiken kaikkiaan mitään väliä?

No tottakai, kuten sivuni otsikosta voit päätellä olen mies.

Minulle mies on yksinkertaisesti selkärankainen jolla on kivekset.

Toisin sanoen siis miehellä on selkärankaa myöntää virheensä ja seistä päätöstensä takana.

Hänellä pitää olla selkärankaa, jotta voi ottaa vastuun itsestään ja mahdollisesti, mikäli aikoo hankkia, perheestään, jonain päivänä jopa suvustaan.

Miehellä on myös kivekset jotka eroittaa hänet naisista.

Naisista ehkä lisää joskus toiste..

Mies jolla ei ole selkärankaa, mutta lisääntymiskyky on ameeba.

Yksinkertaisesti yksinkertaista.

Omassa mielessäni mies elää murroksessa.

Tarkoitan sitä että mies malli joka minulla oli nuoruudessani: Turhapurot, Homer Simpsonit, Reinikaiset ja kumppanit ovat jo aikansa eläneitä.

Kunnioitettavia ja edelleen roolimalli kelpoisia, mutta vain osittain.

Heidän tilalleen on tullut kaiken maailman tussinaamaisia poppitähtiä ja tubettajia joita kaikki naiset kuolaavat.

Vai kuolaavatko?

En tiedä, mutta olen todennut että verkkopaita ja vyölaukku eivät ole enään status-symboleita.

Itse minä-kuva on minulla ristiriitainen.

Toisaalta en ole juuri mitään, mutta toisaalta taas oman elokuvani päähenkilö.

On kuitenkin faktaa se, että olen huomattavasti useamman elämänkerran sivuhahmo.

Ajatus on toisaalta helpottava ja toisaalta hieman masentava.

Kun ajattelee asiaa niin, että on oman itsensä suurin sekä ainoa fani ja samalla on idoli jolla on vain yksi vannoutunut kannattaja, saa hienoisen käsityksen minä-kuvastani.

Olkoot tämä ensimmäinen teksti nyt tämmöinen raakile. Kuten minäkin..