Miesten ja naisten erot?

Sanokaa vain minua vanhanaikaiseksi, mutta olen vakaasti sitä mieltä että miehillä ja naisilla on omat selkeät eronsa. Ja enkä nyt puhu siitä mitä löytyy housuista tai muuten vaatteiden alta, vaan pikemminkin siitä mitä tapahtuu kunkin sukupuolen pään sisällä milloinkin.
Muistan lukeneeni jostain hyvin kuvaavan esimerkin naisten ja miesten taloudellisesta ajattelusta. Jos kolme miestä on syömässä ravintolassa ja loppusumma on 55€, mitä todennäköisemmin kukin herra kaivaa lompakostaan 20 euron setelin, jättäen näin tarjoilijallekin tippiä. Jos taasen naiset ovat ravintolassa edellä mainitussa tilanteessa, kaivavat he mitä varmimmin taskulaskimet esiin ja syynäävät laskun tarkasti.
Eräällä stand-up koomikollakin oli repertuaarissaan kertomus miten naisten ja miesten aivot eroavat toisistaan. Miehen aivot ovat verrattavissa lipastoon tai laatikostoon. Jokaiselle asialle on oma laatikonsa. On oma laatikko raha-asioille, työlle, perheelle, kodille, uutisille jne. Jokaisessa laatikossa saattaa olla kansioita ala-aiheille mutta jos mies puhuu työ-asioista niin silloin mies puhuu vain ja ainoastaan työ-asioista. Meillä on aivoissamme myös meidän miesten ehdottomasti suosikki laatikko jonka kannessa lukee "ei mitään". Tämä laatikko saa naisen kuin naisen hulluksi. Sille me miehet menemme harvase päivä. Mies pystyy tuijottamaan tyhjyyteen vaikka kuinka kauan olematta aivokuollut vain tämän laatikon turvin.
Kun taas naisen aivot ovat kuin lankakerä. Jokainen aihe on kytköksissä toisiinsa. Työtä seuraa raha jota seuraa talous jota seuraa koti jota seuraa perhe jne. Ja koska lanka on kerällä niin ei ole mitenkään mahdotonta hypätä työ-asioista puhumaan kodin-asioita tai päinvastoin. Ja tässä vaiheessa me miehet olemme ihan pikkasen kusessa oman järjestelmämme kanssa. Siksi onkin varsin normaalia että vastaamme naisen esittämään kysymykseen jotain aivan puuta heinää. Toisinaan meille onkin turvallisempaa piiloutua "ei mitään" laatikolle kuin kilpikonna konsanaan. Silloin tulee vieläkin vähemmän vastauksia ja alamme pikku hiljaa siivoamaan vallitsevaa sekasotkua arkistossamme.
Toisaalta taas me miehet olemme sitä tekevää sorttia. Me toteutamme kun taas naiset suunnittelee. Esimerkiksi kaupassa käynti on meille miehille järjettömän helppoa kun nainen on tehnyt kauppalistan. Parhaimmassa tapauksessahan nainen on rakentanut tuon kauppalistan niin että on mielessään kävellyt kaupan läpi ja kirjoittanut artikkelit siihen järjestykseen kuin ne kaupassa tulee vastaan. Ensiksi vihannes osasto, sitten leipähylly, leikkeleet, lihat, kalat, maidot ja voit. Toteutus on jopa puolisotilaallinen kun mies marssi kaupan halki ja tiputtelee valitut tuotteet kärryynsä.
Toisaalta jos toteutettava asia on jotenkin "miehinen" eikä naiset siitä voi mitään tietää, on ohjeistuksen vastaanottaminen lähes mahdotonta. Kuten ne perkeleen IKEAn mööpelit. Eihän se ole mies eikä mikään joka ei niitä ilman ohjeita kasaa mutta mikäs hemmetin ukkeli se semmonen on joka ne kasaisi käden käänteessä? Pakkohan ne on alimpaan suohon kirota. Tilanne on jopa hyper absurdinen. Ohjeita ei saa katsoa mutta, ilman niitä TV-tasosta tulee kirjahylly.
Niin ja sitten on niitä tilanteita kun kaksi miestä pähkäilee jotain ongelmaa. Moottori, jumiutunut laatikko tai ihan mikä vain joka vaatii niin älyä kuin voimaa toimiakseen. Sitä mietitään, väänetään, tuumitaan, runnotaan ja pähkäilään. Lopulta kun toinen saa sen perkeleen mutterin auki, toteaa toinen jotain tyylillä "mä löystin sen sulle" tai jotain muuta jottei nyt vain näytä ihan luolamieheltä toisen rinnalla. Niin, luolamieheltä. Mistähän tuokin tapa on meidän miesten verenkiertoon iskostunut? Onkohan aikanaan hän, joka keksi tulen, saanut samanlaista kommenttia kanssa eläjiltä kun iski kipinää ja sai liekit aikaiseksi. "Tollee mäkin oisin sen tehny!"