Maailman onnellisin maa
Maailman onnellisin maa. Sitä me olemme täällä Pohjantähden alla jo kuudetta vuotta peräjälkeen. Ja aina se on yhtä yllättävää ja sitä jopa julkisesti mediassa naureskellaan, miten me suomalaiset olemmekaan niin saakelin onnellisia. Joka vuosi tulosten julkaisun jälkeen huoltoasemien kahvipöydät käyvät kiivasta keskustelua siitä, miten onnellisuus mitataan ja kuinka ei keneltäkään ole kukaan kysynyt kuinka onnellinen on.
Onnellisuus onkin varsin hankala mitattava varsinkin, kun toiseen vaakakuppiin laitetaan se toinen fakta, jota on liiankin helppo mitata, eli itsemurhien määrään, toinen tilasto, jossa olemme siinäkin maailman kirkkainta kärkeä. Vaikkakin tämä luku on loiventunut sitten hurjimpien vuosien, on se silti edelleen aivan liian korkea.
Tässä YK:n aloitteesta perustetun Sustainable Development Solutions Network järjestön The World Happiness Report maailman maat järjestetään onnellisuuden mukaan ja luokittelu perustuu maiden kansalaisten onnellisuutta mittaavien kyselytutkimusten tuloksiin. Näihin lisätään kertoimiksi elämänlaatua mittaavia lukuja, kuten bruttokansantuotetta ja elinajanodotetta.
Julkaisu on saanut osakseen hieman kritiikkiä sen takia, ettei siinä huomioida alle 15-vuotiaita ja on epäilty, että tutkimuksessa myötäillään autoritäärisiä maita. Itselläni tämä nostaa hieman kulmakarvoja, sillä mehän emme ole autoritäärinen valtio, vaan varsin demokraattinen. Sen sijaan maailman viisi autoritääristä valtiota järjestyksessään autoritäärisimmästä alkaen ovat Pohjois-Korea, Kongon demokraattinen tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Syyria ja Tšad. Näistä viidestä neljässä tehdään vähemmän itsemurhia. Ainoastaan Tšad on korkeammalla tässä synkässä tilastossa kuin Suomi (Tšad 15,5 ja Suomi 13,8 itsemurhaa 100 000 asukasta kohden vuodessa).
Samoiten se, ettei alle 15-vuotiaiden mielipidettä kysellä on vain loogista, esiteini-iässä kaikki on mälsää.
Minusta onkin tätä tutkimustulosta tarkkailtava hieman eri kannalta kuin normaalisti tehdään. Nähkääs, mitäpä jos tällä hetkellä onnellisuus onkin sitä, ettei vitutta niin paljoa kuin muita. Tai tarkemmin sanottuna, "meillä menee hyvin, kun ei valiteta".
Meillä on lakkoja toisensa perään ja kaikkien elinkustannukset ovat nousseet. Ihan varmasti jokaista vallitseva tilanne vähintään mietityttää mutta se siitä, ei siitä kukaan valittamaan ala, saati että alkaisi protestoimaan. En tiedä mistä se johtuu. Onko se sitä, että se kuuluisa kamelin selkä ei ole vielä katkennut, vai sitä että kaduilla meuhkaaminen on todettu turhaksi vaikuttamisyritykseksi? Voiko edes pieni ihminen, yksinäinen kansalainen vaikuttaa asiaan mitenkään muuten kuin pitämällä kiinni hatustaan ja katsomalla, minne päädytään?
Kun meillä on rautatieliikenne täysin seisahtunut lakon takia, me vain nostamme kauluksia ylemmäs ja tarvomme loskassa työpaikoillemme. Ja tismalleen samaan aikaan Ranskassa on mielenosoituksia ja presidentin suosio on pohjamudissa, kun hän ja hänen hallituksensa yrittää nostaa eläkeikää 62 vuodesta 64 vuoteen (Euroopan keskiarvoa on noin 65 vuoden ikä). Kun taas meillä täällä maailman onnellisimmassa maassa se on kestovitsi kahvitauolla "että pääseeköhän ikinä eläkkeelle, kun ikää nostetaan joka hallituksen ensimmäisenä peliliikkeenä?".
Toinen huomionarvoinen seikka on koko tutkimuksen tuloksen nimi, jossa puhutaan maailman onnellisimmasta maasta, ei kansasta. Voihan sinullakin olla lemmikkihamsterin häkissä vaikka mitä juoksupyöriä sunmuita jyrsijän herkkuja, mutta onko se pieni talttahammas sen onnellisempi siellä kuin niityllä? No tähänkin tietysti vaikuttaa ne niityn olosuhteet.
Tähän vuoden aikaan pikkunisäkkäät juoksevat mieluummin juoksupyörässä sisällä, kuin tarpovat rännässä töihin.