Kunnianosoitus Kalsareille
Kalsarit ovat miehen intiimein vaatekerta. Se verhoaa viimeiseen asti niitä kaikkein kalleimpia ja rehellinen mies ei niitä kaverille lainaa. Paitaa, taskuliinaa tai sukkia voi hädän hetkellä lainata, mutta kalsareita ei terve mies edes testamenttaa. Kalsarit ovat myös kokeneet miehen kanssa paljon enemmän kuin muut vaatteet. Housut ja muut ovat jääneet lattialle jo monta hetkeä ennen kuin vielä kalsarit oli jalassaan silloin kuin poikuudelle jätettiin jäähyväiset.
Kalsareiden tärkeydestä kertoo myös sekin että hyvin, hyvin harvalla on "onnen t-paita" mutta yksi maailman sivu on täynnä "onnen-kalsareita". Se mikä on johtanut siihen että kalsarit ovat saaneet niskaansa kyseisen tittelin voi olla monia. Ne jalassa voitettiin pelikoneesta tai oma joukkue vei mestaruuden finaalissa. Ne oli jalassa kun tavattiin se mielitietty tai saatiin se unelma työpaikka. Syitä on ihan yhtä monta kuin on "onnen-kalsareita" mutta tuskin kukaan on edellä mainituissa tilanteissa ollut vain kalsareillaan.
Kalsareita ei voi edes verrata kaveriin, taistelupariin, ystävään tai veljeen sillä tuskin kenelläkään on ollut joku näistä edellä mainituista mukana molemmissa, niin siinä elämän muistorikkaimmassa kuin kusisimmassa hetkessä. Kalsarit ovat olleet tukenasi kun muut ovat jättäneet ja et edes itse haluaisi muistella sitä kun sammuit paskat housussa ojaan. Mutta niin kalsarit pitävät salaisuutesi kuin paskasikin omana taakkanaan.
Tottakai, joskus kalsareillakin tulee vastaan se päätepysäkki ja on aika hankkia korvaavat tilalle. Päätös ei tule olemaan helppo, kun muistelet mitä olet vanhojen kalsareiden kanssa kokenut. Niinpä usein miten sen ostopäätöksen tekeekin se kauniimpi osapuoli. Hän ei ymmärrä miehen ja kalsareiden suhdetta. Ei hänen pikkuhousuissaan ole sitä samaa tunnesidettä. Kalsareita ei jätetä!
Joka tapauksessa oli syy mikä hyvänsä uusien kalsareiden hankinnalle, pyydän harkitsemaan, että mikä on mahdollisimman kunniallinen tapa "hävittää" vanha ystävä. Onko vaatekappale joka on suojannut pyhimpääsi siihen asti kunnes "sait", roskiksen arvoinen vai olisiko pieni muistotilaisuus tuosta hetkestä ja muista reissuista paikallaan. Sitä voisi vaikkapa tehdä pienen purren ja suunnitella viikinkihautajaiset.