Heikki, Lunta!

Me suomalaiset olemme pieni ja piskuinen pohjolan kansa, jota ei juuri missään noteerata. Me kyllä pyristelemme ja jopa maksimoimme oman kurjuutemme, jotta vain muilla olisi helpompaa. Tämänkin teemme meille ominaiseen juroon ja sisukkaaseen tyyliimme emmekä paljoa itsestämme meteliä pidä. "Kuhan nyt tuli tehtyä" on tuttu lause meidän jokaisen suusta ja kuvaa meitä varsin hyvin. Ja kukapa ei olisi aikanaan edes naurahtanut sanonnalle "kohti uusia pettymyksiä". Kuinka stereotyyppinen lausahdus, joka sekin kuvaa meitä kaikkia niin hyvin että sen osuessa, lievä hymynkare eksyy hetkeksi huulillemme. Sitähän se suomalaisen elo on, sisukasta vastatuuleen rämpimistä syvässä loskassa koska niin nyt vain on tehtävä.

Silloin harvoin, kun saamme jotain maailmaa mullistavaa aikaiseksi (lue, voitamme jääkiekon maailmanmestaruuden) on omasta mielestämme hyväksyttyä heittää henkselit naulaan ja lähteä torille riehumaan. Silloin on sallittua päästellä oikeen sitten monen nälkävuoden edestä. Ilakointi ja tanssiminen kun ei vain suomalaiselle normaalisti sovi.

Jos taasen ottaisimme tarkkailuun amerikkalaisen, kaikkien juhlakulttuureiden sulatusuunin. Vaikkapa jenkkien itsenäisyyspäivänä ei ole mitenkään paheksuttavaa ampua taivaan täydeltä ilotulitteita ja kulauttaa kurkusta alas riittämiin alkoholijuomia. Kun taas meillä Suomessa tunnetuin tapa on hartaasti istua ja ihmetellä linnan kutsuja.

Tai entäpä Irlannin kansallispäivä, Pyhän Patrickin päivä, joka on jo kotimaataan suurempi ilmiö Amerikassa irlantilaisten siirtolaisten jälkeläisten keskuudessa, ja totta kai muidenkin amerikkalaisten. Jenkit siis osaavat tuon valloittamisen jopa juhlapyhien suhteen. Jopa niinkin hyvin, että siellä on kehitelty uusia pyhiä vedoten, milloin mihinkin.

Voi tulla yllätyksenä mutta Pohjois-Amerikassa on suomalaisten siirtolaisten keskuudessa tänään kalenterissa seisova Heikin päivä, varsin suuressa suosiossa. Heikin päivä on myös virallinen juhlapäivä Amerikoissa. Syynä tähän on lumipyhimys nimeltään Heikki Lunta. Mikäli et ole hänestä ennen kuullut niin nyt tulee lyhyt historian pätkä, lähteenä Wikipedia.

"Heikin legenda sai alkunsa pohjoismichiganilaisen Hancockin kaupungin paikallisradiossa vuonna 1970. Paikallinen moottorikelkkakilpailu oli vaarassa peruuntua, koska lunta ei ollut. Paikallisradio WMPL:n myyntimies David Riutta kirjoitti nopeasti laulun "Heikki Lunta Snow Dance Song", jossa suomalainen poppamies tanssii lumitanssin ja tuo seudulle lumipeitteen. Heikki asui laulun mukaan Tapiolan takametsissä Houghton-nimisen suomalaisen maalaisyhteisön eteläpuolella. Nimen Riutta käänsi suosikkicountrylaulajansa Hank Snow'n nimestä. Kappaleesta tuli suosittu. Kun lumi myös tuli pian laulun soittamisen jälkeen, jäi Heikki Lunta -myytti elämään. Lunta tuli kertoman mukaan lopulta niin paljon, että moottorikelkkakilpailu jouduttiin siirtämään."

Eli siinäpä sitä onkin oikea suomalaisen perikuva. Poppamies joka tanssien tuo mukanaan lisää lunta. Rakastitpa lunta tai vihasitpa tanssahtelua, on tänään jälleen hyvä päivä ottaa vastaan uusia pettymyksiä, ujo hymy huulilla.