Älyllistä elämää
Ihminen on älyllinen eläin. Ihminen on jopa niin älyllinen eläin, että uskoo ettei mikään muu elämänmuoto ole yhtään älyllisempi kuin ihminen. Siitä onko tämä luulo faktaa vai fiktiota, en osaa sanoa, sillä meillä ja muilla elämänmuodoilla, meidän Telluksellamme on yksi haastava ongelma kanssakäymisen tiellä, kommunikaatio.
Onhan noita koira- ja kissakuiskaajia, mutta keskustelevatko he oikeasti eläinten kanssa vai enemmänkin omistajien kanssa? Siis jo pelkästään meillä ihmisillä on kommunikaatio katkoksia. Jotenkin tuntuu, että me olemme eri planeetoilta, vaikka samaa maata, jota olemme tallattu sitten sen jälkeen, kun esivanhempamme vaihtoivat uimisen kävelyyn.
Olen monta kertaa kertonut mikä omasta mielestäni erottaa meidän lajimme uroksia ja naaraita. Enkä lähde siihen nyt sen enempää. En sen enempää, että omasta mielestäni yksi Mel Gibsonin parhaista elokuvista on ehdottomasti "Mitä nainen haluaa". Leffasahan Mel saa kyvyn kuulla naisten ajatuksia. Todella hyvä esimerkki siitä, kuinka helvetin kaukana me olemme toisiamme.
Mutta kun otamme tarkasteluun ihan meidän lähisukulaisemme eläinkunnasta, apinat, voidaan huomata, että planeettamme fiksuimman eläimen paalupaikka onkin huteralla pohjalla. Muistan nähneeni jossain luonto-dokkarissa videon, jossa simpanssi pelasi muistipeliä. Sille näytettiin 2 sekuntia 10 kuvaa, joissa oli siis 5 paria. Kuvat peitettiin ja simpanssilla meni alta 2 sekuntia ratkaista muistipeli. Siis alta 5 sekuntia muistipelin ratkaisuun! Harva päihittää apinan siis niinkin yksinkertaisessa lajissa.
Joka tapauksessa, vaikka ihminen häviää apinalle muistipelissä, on ihminen valmis ratsastamaan avaruuden ääriin etsiäkseen älyllistä elämää. Tämä termi onkin aina kiehtonut minua, "Älyllinen elämä". Onko se älyllinen elämä semmoista, joka hakkaa ihmisen ja simpanssin muistipelissä vai riittääkö siihen joku äyriäinen, joka pelästyy, jos naputat akvaarion lasia? Mikäli kyseessä on jälkimmäinen, niin onko ihminen todella niin valloituksen haluinen, että haluaa tuoda ulkoavaruudesta terraarioeläimiä olohuoneisiinsa ja estää niiden kehitys galaktisen muistipelin mestareiksi, vai mikä on kartoituksen tarkoitus?
Jos pysytään vielä hetki ilmakehämme ulkopuolella, niin valtaosa meistä ihmisistä uskoo, että avaruus on ääretön, vain ja ainoastaan koska sen reunaa ei ole vielä löytynyt. Koska kukaan ei ole sitä vielä todistanut on kaikkein loogisin vastaus se, että avaruus ei lopu. Miten meidän Maailmankaikkeudessamme voi olla jotain, joka ei lopu? Ihan kaikki loppuu johonkin, aina lankarullasta elämään.
Oli niin tai näin, avaruuden käsitys on hyvä esimerkki siitä, kuinka älyllinen ihminen on. Sillä niin minulle tai sinulle se, kuinka ääretön avaruus on, ei ole mitään väliä. Sen onkin meidän ihmisten seasta päätelleet he, joille peruspulmien pohtiminen on turhan, arkipäiväistä. Tylsyys pistää ihmisen pohtimaan jotain elämää suurempaa. Me muut, joilla olisi aivokapasiteettia käyttää muttei uskallusta astua yli järjenrajojen, nautimme suuresti oman älykkyyden tason laskemisesta. Jokaisella meillä on omat keinomme siihen, useimmilla se on kuningas alkoholi.
Jok'ikisessä alkoholipullossa lukee että "nauti vastuullisesti", mutta suurimmalle osalle nimenomaan se vastuu on se syy nauttia alkoholia ja laskea omaa älykkyysosamäärää. Ah, kuinka monta kertaa onkaan se, että on nauttinut alkoholia vapauttanut ihmisen sen suuremmilta syytteiltä ja vastuusta. "Ai olit humalassa? No ymmärtäähän sen, että silloin tulee hölmöiltyä".
Kun laskemme tuon tietoisuuden rimaa meidän tavantallaajien tasolle ja otamme vaakakuppeihin tiedon ja tunteet, päästäänkin pohtimaan sitä, että mikä ihan oikeasti painaa? On järjetöntä, mahdotonta ja jopa hullua mennä neuvomaan toista jossain tilanteessa, jossa järki sanoo toista mutta tunteet sanoo toista. "Mieti nyt järjellä!" tai "Seuraa sydäntäs!", aivan ääripään lauseet, mutta kumpi onkaan oikeassa? Vaikka vaihtoehtoja on tasan kaksi, on vastauksia silti yhtä monta kuin vastaajia, ellei jopa enemmän.
Tietysti en tiedä onko jollain muulla eläinlajilla vastaus siihen, että onko aurinkokuntamme ulkopuolella älyllistä elämää tai onko avaruudella ylipäätään rajoja. Mutta sen osaan sanoa, että kun sitä ajatusta ei päästä karkaamaan yli ymmärryksen, löytääkin sen oman elämän tarkoituksen lähempää kuin uskookaan. Meillä jokaisella on tarkoituksemme ja hyvin harvalla se on ymmärtää sitä mitä tapahtuu "ulkona". Suurimmalla osalla se on olla yksi pala yhtä maailman eläinkuntien suurinta laumaa.
Niin ja vaikka olisi vain "pala laumaa", ei se laske kenenkään panosta. Eipä Albert Einsteinkaan yksinäisyydestä kärsinyt, ennen tai jälkeen suhteellisuusteoriansa. Ihminen kun on laumaeläin. Hyvin harva asia on yksilösuorituksia, kun otetaan huomioon kaikki.
Ja jotta me kaikki kokisimme nyt yhteenkuuluvuutta, voinkin varmaan todeta, että Telluksen älyttömin eläin on ihminen. Miettiä nyt jotain avaruuden äärettömyyksiä, kuinka älytöntä!