Aika on Rahaa

Aika on rahaa. Vanha sanonta jota pidin kauan todella ahneena ja omasta mielestäni se oli siksi väärin. Eihän aikaa voi mitata rahassa?

Eikä siis voikkaan, mutta nyttemmin minulle on selvinnyt mitä sanonta oikeasti tarkoittaa. Yksinkertaisimmin se on selitettynä näin, että kun aika on rahaa, eivät ne ikinä voi kohdata. On sama kuin sanoisi että "Raha on seteleitä". Tällä tarkoitan sitä että kun kyseessä on perjaatteessa sama asia, on sinulla kerralla vain jompaa kumpaa. Olisi hölmöä sanoa että taskussa on rahaa ja seteleitä.

"Aika on rahaa" on selite sille että sinulla voi olla vain jompaa kumpaa, aikaa tai rahaa kerrallaan. Jos sinulla on aikaa harrastuksille niin sinulla tuskin on rahaa liiemmin hukattavaksi ja kun taas on rahaa niin ei ole aikaa itselle. Näin olen ainakin todennut omalla kohdallani. Ainakin kirvesmiehenä sitä joko ollaan ilman töitä ja rahaa, jolloin olisi aikaa tehdä vaikka mitä, tai sitten ollaan työllistetty ja tehdään pitkää päivää jolloin ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä muuta.

Samoiten voisin ottaa tarkasteluun sanonnan "raha ei tee onnelliseksi". Ei ehkä teekkään, mutta en usko senkään olevan onnellisuutta, että kauppaan mennessä puhelimella tulee tarkastaa oman tilin saldo ja verrata sitä ostotarpeisiin. Olenko muka vitusti onnellisempi jos syön 30% lapulla olevaa jauhelihaa kuin lihatiskiltä ostettua kasleria? Tai onko tuo sanonta vastaus kummipojalle jolle ei ole varaa ostaa radio-ohjattavaa autoa, vaan hän joutuu tyytymään neppikseen?

Voisin todeta että vihaan rahaa. Hän kuka ikinä onkaan rahan keksinyt olkoot kirottu iäksi. Perustelen sanani sillä että ennen rahan keksimistä me kaikki olimme tasavertaisia. Jos sinä halusit vaikka porsasta lautasellesi niin menit henkilön luo jolla on sikoja. Hän haluaa vaikkapa omenoita siolleen, joten viet omenoita. Jos sinulla ei ole omenupuita, niin kävit ensin henkilön luonna jolla niitä oli ja veit tai teit jotain hänelle ja sait palkaksi omenat. Kaikki oli tasavertaisia ja jokainen kantoi osansa yhteisön hyväksi. Kunnes oli tämä yksi joka ei osannut tai jaksanut tehdä mitään kenellekään. Hän keksei että tässä olisi tämmöinen oravan nahka, kolikko, seteli tai mikä vain jolla voin siirtää panokseni toiselle. Kun hän tarvitsi possun lihaa, hän meni sikafarmarin luo ja antoi rahan. "Tämän kun annat omenatarhurille niin saat omenoita sioillesi".

Olisiko meillä siis köyhyyttä ilman joidenkin ihmisten laiskuutta tai saamattomuutta? He jotka eivät jaksa kuluttaa omaa aikaansa muiden ja yhteisön eteen, haalivat tätä aikavakuutta, rahaa, itselleen ja siirtävät sillä oman velvollisuutensa niille joilla ei ole rahaa, vaan aikaa tehdä heille rahaa. Käsittämätön oravan-nahka-pyörä, jolla ei ole loppua. Rahattomat juoksuttavat höylää ja lastut valuvat vauraiden taskuihin, taaten heille enemmän mahdollisuuksia siirtää aikaansa muualle kuin yhteisöön.

Aika on rahaa, mutta raha ei tee onnelliseksi. Aika sen sijaan tekee onnelliseksi, kunhan sen saa itse kuluttaa mihin tykkää.

Niin, oispa sitä rahaa että saisi itse päättää miten aikansa käyttää.